Uusi rakennuslaki: Mihin rakennusalan yritysten tulee varautua?

Uusi rakennuslaki astuu voimaan vuonna 2025. Lain voimaantuloa lykättiin juuri vuodella. Tiedotus ja viestintä aiheen ympärillä on ollut jokseenkin vaatimatonta, vaikka uudet säännöt tulevat muovaamaan rakentajien ja koko rakennusalan toimintaa huomattavalla tavalla.

Tulemme käymään läpi rakennuslain eri teemoja blogikirjoitusten ja webinaarien muodossa. Tavoitteenamme on, että nämä sisällöt auttavat hahmottamaan lain tuomat muutokset ja miten niihin tulee varautua. Aikaisemmassa blogitekstissä asiantuntijamme Henrik syventyi Ilmastoselvitykseen sekä päästöjen laskentaan. Tässä blogissa keskityn lain tuomaan alan digitalisaatioon ja eritoten uusiin mallinnusvaatimuksiin sekä näiden synnyttämään uudenlaisen osaamisen kysynnän nousuun.

Rakennuslaki yksinkertaistetussa pähkinänkuoressa

Tätä yli 400 sivun lakipakettia ei käytännössä pysty tiivistämään, mutta kyseessä on konkreettinen kannanotto suomalaisen rakentamisen vastuullisuuteen, laatuun ja kestävän kehityksen toteuttamiseen. Rakennuslain tavoitteena on pienentää rakentamisen ja asumisen hiilijalanjälkeä sekä pidentää rakennusten elinikää.

Rakennuksen vähähiilisyys tulee lain puitteissa raportoida jo ennen rakentamisen aloitusta, ja tämä tulee olemaan vaatimus rakennusluvan saamiselle. Selvitysvelvollisuus tulee lisäksi koskemaan laajamittaisesti korjattavia rakennuksia. Tahtotilana on pitkällä aikavälillä laskea rakentamisen kustannuksia ja tehdä raportointiin liittyvän hiilijalanjäljen ja -kädenjäljen arvioinnista riittävän yksinkertaista ja selkeää, sekä varmistaa arvioinnin luotettavuus ja yhdenmukaisuus.

Laki tulee voimaan vuonna 2025. Kolmen vuoden siirtymäajan aikana rakennusalan yritykset joutuvat muuttamaan totuttuja toiminta- ja suunnittelutapojaan. Muutokset vaativat yrityksiltä uudenlaista osaamista sekä uusien työkalujen hankkimista muun muassa tietomallintamiseen ja laskentaan. Myös rakentamisen vastuut tulevat muuttumaan, sillä rakentamisen päävastuu siirtyy entistä enemmän rakentajalle.

Rakennuslain tuomat muutokset ovat pääasiassa erittäin positiivisia ja on erittäin tervetullutta, että tarkennamme Suomessa rakentamisen laatuun ja vastuihin liittyviä osa-alueita.

Rakennuslakiin tulisi tutustua ajoissa, jotta rakennuslupien saaminen ei hankaloidu. Kyseessä on suuri kokonaisuus, jonka haltuunotto ei ole kevyt tehtävä. Ne yritykset, jotka ottavat lain ajoissa huomioon yritystoiminnassaan, ovat askeleen edellä muita ja välttyvät suurimmilta ongelmista lain astuessa voimaan.

Minkälaista osaamista ja digitaalisia työkaluja yritykset jatkossa tarvitsevat?

Rakennusalan digitalisaatio on ikään kuin rakennuslain sivutuote. Raportointivaatimukset ja informaation digitaalinen muoto vaativat uudenlaisia ratkaisuja sekä uutta osaamista. Jos osaamista ja työkaluja ei osata etsiä ennen lain voimaantuloa, voi rakennuslupaprosessissa tulla eteen yllätyksiä, ja lupa ei heti heltiäkään.

Alussa haasteeksi voi myös syntyä vähäinen tietoisuus laista ja sen vaatimuksista. Epäselvyyksiä saattaa syntyä esimerkiksi tilanteissa, joissa tilaaja ei osaa pyytää ja rakentaja ei ole tietoinen uusista vaatimuksista.

Tietomallinnus

Rakentajien, jotka suunnittelevat ja valmistavat omia mallistojaan, tulee rakennuslain voimaantulon jälkeen mallintaa kaikki rakennukset IFC-mallina digitaalisesti. Jos kyseessä on 1–2 asunnon rakennus, tulee laajoissa korjausurakoissa ja uudisrakentamishankkeissa tuottaa aina arkkitehtimalli.

Esimerkiksi, jos kyseessä on LVI-remontti omakotitaloon, tulee rakentaja tarvitsemaan LVI-suunnitelman sekä mahdollisesti myös mallin. Tämä on suuri muutos aikaisempaan.

Jos olet siis omakotitalon rakentaja, niin kyllä, sinun tulee mallintaa rakennus.

Millainen malli ja kuka mallintaa?

Nykypäivänä joka kohteessa on joko arkkitehti tai suunnittelija. He pystyvät mallintamaan rakennuksen, mutta tulevaisuudessa pelkkä 3D-malli ei itsessään tule riittämään. Jatkossa mallin tulee sisältää parametrejä, jolloin kyseessä on tietomalli. Tämä tarkoittaa sitä, että mallissa on informaatiota, jonka perusteella meidän tulee pystyä hallinnoida rakennuksen elinkaarta aina suunnittelusta toteutukseen ja purkuun saakka.

Rakennuslupa ei heltiä ilman IFC-mallia. Informaation tulee olla syötetty malliin oikein, jotta automaattiset rakennusluvan tarkastustyökalut pystyvät tarkastamaan mallin automaattisesti. Vastuu malliin syötettyjen tietojen oikeudellisuudesta valuu suunnittelijalle. Suunnittelija on siis vastuussa ja hänen tulee pystyä tarkastamaan, että malli vastaa täysin sitä mitä tullaan rakentamaan.

Informaation määrä mallissa kasvaa, mutta tämä on tarpeellista. Rakentamisen laatu varmasti paranee, kun saamme enemmän ja parempaa tietoa.

Tietomalleista tulee löytyä

• järjestelmätiedot (esim. LVI-järjestelmäinformaatiota; lämmitysjärjestelmän valmistaja on ja mitä laitteita on välissä)
• materiaalien elinkaaritietoa käyttöikä ja uudelleenkäytettävyys
• tietoa purkujätteistä; tämä on nykyäänkin tiedossa, mutta rakennuslain puitteissa tästä tulisi olla tietoa jo suunnitteluvaiheessa
• tiloista ei ole vielä suoraan mainittu laissa; mutta ilmeisesti rakennuskuvassa tulee olla tilojen perustiedot / laajuustiedot – tilojen ja huoneistojen käyttötarkoitukset sekä tilaluettelot (paloviranomaiset haluavat esim. selvityksen siitä, että kuinka paljon tiloissa on palavaa materiaalia)

Tämän lisäksi tulee toimittaa

• materiaaliluettelo
  • kuutiotilavuudet; kuutiotilavuuksia ei mainita laissa, mutta ilman kuutioita ja mittatietoja, emme pysty laskemaan CO2-päästöjä
  • tieto CO2-päästöjen määrästä (tässä hyödynnetään valtion omaa CO2-datakantaa)
    • tietoja joudutaan myös täydentämään virallisella EU:n päästötodistuksella

Näiden tietojen lisäksi tietomalliin tulee olla mahdollista myös jälkikäteen lisätä informaatiota. Työmaalle mentäessä tulisi pystyä lisäämään tietoa malliin rakennuksen eri elinkaaren vaiheissa – tätä kutsutaan ns. digitaaliseksi kaksoseksi. Eli jos työmaalla halutaan vaihtaa esimerkiksi materiaaleja, tulee nämä muutokset pystyä kirjaamaan malliin jälkeenpäin.

Vastuut muuttuvat

Rakennuslaki tulee keskittämään rakentamisen vastuuta. Vastuu siirtyy ylätasolle rakentajalle, kun aikaisemmin vastuun kantoi aliurakoitsija. Jos projektissa jokin asia ei toimi, pääurakoitsijalla on vastuu puuttua tähän.

Esimerkiksi mallintamisen suhteen arkkitehti tai suunnittelija ovat oikeat henkilöt mallin tuottamiseen sekä tiedon syöttämiseen. Loppujen lopuksi Päävastuullinen rakennuttaja on tästä vastuussa, joten palvelu tullaan todennäköisesti tilaamaan ulkopuoliselta taholta.

Vasta lain tultua voimaan, ymmärrämme paremmin minkälaisia ohjelmistoja ja ratkaisuja rakennusala tarvitsee. Selvää on, että yritystä läpi rakentamisen elinkaaren palvelevien ohjelmistoratkaisuiden kysyntä tulee nousemaan. Muuttuneisiin tarpeisiin vastaavat myös ohjelmistot, joissa tiedon syöttö ja siirto paikasta toiseen on helppoa, ja jotka palvelevat viranomaisilmoitusten tekemisessä.

Kuinka uusi rakennuslaki vaikuttaa rakentamisen hintalappuun?

Rakennuslain tuomat vaatimukset tulevat nostamaan rakentamisen kustannuksia. Tämä tulee heijastumaan niin yrityksissä, kotitalouksissa, kuntatalouksissa kuin valtion taloudessa. Vaikka rakentamisen hintalappu nousee muutosten alkuvaiheessa enemmän, saatamme pitkällä aikavälillä nähdä kustannusten laskevan. Tätä ei kuitenkaan nykyhetkessä voi täysin ennustaa.

Vuosien päästä saatamme nähdä esimerkiksi halvemmilla koroilla myönnettyjä ”vihreitä asuntolainoja” tilanteissa, joissa rakentaminen on tehty vastuullisesti CO2-päästöjä silmällä pitäen. Toki vastuullinen rakentaminen vie myös enemmän aikaa; kun suunnittelu, rakentaminen ja huolto tehdään huolellisemmin. Mitä kauemmaksi pääsemme kertakäyttötaloudesta, sitä alhaisemmaksi rakentamisen kustannukset tulevat.

Nykyinen korjausvelkamme on miljardeja, mikä heijastaa tämänhetkistä rakentamisen tilaa. Joten mitä pidempi elinkaari rakennukselle saadaan, sitä alhaisemmat sen kokonaiskustannukset ovat.

Voimmeko ottaa mallia ulkomailta?

Ulkomailla rakennusala on hyödyntänyt rakennuslain tyyppisiä pykäliä jo pidempään. Toimintatavat ovat toki erilaiset Suomeen verrattuna, mutta maat, joissa mallintaminen ja vastuullisuus ovat pidemmälle juurrutettu rakennusalaan ovat muun muassa Irlanti, Saksa, Alankomaat, Iso-Britannia ja Slovenia. Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa päästötietokanta on vastikään otettu käyttöön, mutta mallinnusta on tehty jo pidemmän aikaa.

Suomessa rakentamisen prosessi ja vastuut eroavat esimerkiksi keskieurooppalaisesta tavasta, sillä arkkitehdillä on päävastuu hankkeesta aina luovutukseen ja ylläpitoon saakka. Arkkitehti vastaa muun muassa rakentamisesta, rakennesuunnittelusta sekä LVI-suunnittelusta. Suomessa arkkitehdin vastuu päättyy jo aikaisemmassa vaiheessa.

Kun vastuu keskitetään, on rakennusprosessin eri osapuolilla helpompi löytää apua ja kysyä selvennystä. Suomessa kuvio ei ole ollut yhtä selkeä, ja tästä syystä haasteiksi voi alussa syntyä kysymykset vastuista: Kuka syöttää tiedot malliin? Kuka vastaa virheistä? Kuka maksaa? jne… Sopimukset tulee siis jatkossa laatia niin, että vastuulliset henkilöt on selkeästi nimetty eri osa-alueille.

Mitä kannattaa tehdä juuri nyt?

Jos laki ei ole itselle vielä tuttu, niin kannattaa lähteä tutustumaan. Jos jotkin osa-alueet ovat täysin uusia, hanki näihin koulutusta. Koulutustarjoajia on varmasti paljon; esimerkiksi viranomaispuolen vaatimuksia sekä IFC-puolen koulutusta on saatavilla. Tietomallinnukseen löytyy myös monia palvelu- sekä koulutustarjoajia. Muun muassa me Admicom-konsernissa autamme mielellämme näiden haasteiden taklaamisessa.

Kun ja jos rakennuslaki alkaa tuntua selkeältä, tee suunnitelma siitä, miten lähdet vaatimusten mukaisesti tekemään töitä; millä työkaluilla ja millaisella prosessilla mennään. Kannattaa siis toimia nyt, jotta olet valmiina!